|
Mirka
Tuttu juttu
There's always someone better than you.
Posts: 14
|
Post by Mirka on Oct 3, 2015 7:28:29 GMT
Tutustumista
Mä heräsin tapani mukaan jossain kymmenen aikaan lauantaiaamuna. Venyttelin siinä aikani, kunnes tsemppasin itseni nousemaan ylös. Huomasin, että kännykkääni oli tullut viesti. "Pääsit hoitamaan Surua, lämpimisti tervetuloa! Voit tulla tallille vaikka heti tänään. Terveisin tallinomistaja Bea." Luin viestin pariin kertaan läpi, että varmasti luin sen oikein. Jes, oli kiva päästä taas hoitamaan hevosia. Viime tallikerrastani oli päässyt kulumaan hieman liikaakin aikaa, mutta ehken mä kaikkia hevostenkäsittelytaitojani ollut menettänyt.
Mulla ei ollu hirvee nälkä, joten join vaan kahvia ja söin kuivaneen leivän. Jaahas, kaupassa pitäisi taas vaihteeksi käydä. Ehkä kipaisisin lähikaupassa tallireissun jälkeen. Vedin jalkaani mustat revityt farkut ja päälle laitoin AC/DC hupparin. Jalkaan pistin jo parhaat päivänsä nähneet punaiset Converset. Niillä oli nähtävästi oltu tallilla ennenkin ja olivat olleet varsin kovassa käytössä. Viimeistelin tyylini kietaisemalla kaulaan paksun lämpimän harmaan huivin sekä mustan "bad hair day"-pipon.
Mulla ei ollu autoa, koska se maksoi niin pirusti ja asuin muutenkin niin hyvien kulkuyhteyksien päässä kaikkialta etten mä tarvinnu omaa autoa. Sain kyllä frendeiltä lainaan jos joskus sellaista tarvitsin. Nyt oottelin bussipysäkillä bussia saapuvaksi. Se oli muutaman minuutin myöhässä, ehdin selata kaikki somet läpi ja ihkuttaa mun tulevaa hoitsua snapchatissa. Vihdoin se bussi tuli ja pääsin aloittamaan matkani kohti Tuntiripöllöä. Tallilla oli kyllä ihana nimi! Istuin ihan bussin takaosaan ja tungin nappikuulokkeet korviin. Kuuntelin Suomen top 50 -soittolistaa ja katselin ikkunasta ulos.
Bussi saapui tallin pysäkille noin kymmenen minuutin kuluttua. Pitkä matka tallille ei siis ollut. Kiiitin kyydistä ja kävelin reippain askelin tallirakennukseen. Haistelin tuttua tallin tuoksua ja katselin ympärilleni. Talli vaikutti siistiltä. Hevoset olivat vissiin ulkona, koska tallissa oli vain yksi hevonen. Sellainen ruskea englannintäysiverinen. Katselin sitä ja minusta se oli tosi hieno hevonen. Samassa jonkun tytön pää pilkisti esiin hevosen toiselta puolelta. Säikähdin ja sain melkein sydärin. - Hyi hitto, parkaisin ja tyttö vain nauroi. - Säikäytinkö? hän sanoi. - Todellakin! sanoin järkyttyneenä, mutta hymyilin sitten. - Olen Beebeen hoitaja, Janette, tyttö esittäytyi. - Olen Mirka, hoidan Surua, kerroin. Jätin Janeten hoitamaan hoitsuaan ja lähdin hakemaan omaa kultaani ulkoa. Nappasin riimun ja narun mukaan ja lähdin tarhoille päin.
Tamma oli siellä selvästi tylsistyeenä ja kun se näki mun tulevan sen luo, alkoi hirveä show. Tamma halusi leikkiä hippaa, joten juoksi ympäri aitausta ja ihmetteli, kun en juossut sen perään. - Suru mitä ihmettä sä oikeen duunaat? kysyin tammalta huvittuneena. - Se on aina tuollainen, kuulin jonkun naisen sanovan takanani. Käännyin ja näin ruskeatukkaisen nuoren naisen. - Bea, tallin omistaja, hän esittäytyi. - Aa, itse pääpahis, naurahdin. Hetken siinä juteltuamme mä lähdin hakemaan Surua tarhasta ja Bea lähti omiin hommiinsa. Suru oli lopettanut sähläämisen ja sen sai helposti kiinni. Taluttaessa sama meininki jatkui ja se halusi tutkia kaiken perinpohjaisesti. Mä tunnuin olevan tosi kiinnostava asia ja se kiehnäs kokoajan mussa kiinni. Se hinkkas turpaansa muhun ja hyvä ettei yli jyrännyt. Pääsimme kunnialla talliin ja sain Surun kiinnitettyä vetosolmulla karsinaansa.
Harjailin Surua pitkin, rauhallisin vedoin. Suru räpläili harjapakkia ja heitti pari kertaa harjat minne sattuu. Sitten tajusin siirtää harjapakkia kauemmas. Suru yritti kokoajan päästä tutkimaan kaikkea ja se oli vähän rasittavaa, mutta myös tosi hassua. Harjasin Surun perinpohjin ja siihen kului sellainen vartti. Sitten kun olin saanut tamman harjatuksi, oli kavioiden nostamisen aika. Suru tökki mua kokoajan kun yritin putsata kavioita. - Suru pliis, sanoin ja päätin olla välittämättä tamman tempauksista. Ei niille voinut olla nauramatta. Kun kaviotkin oli puhdistettu, selvitin hieman Surun harjaa ja häntää. Kun en keksinyt enää mitään tekemistä, vein Surun takaisin tarhaan ja puhdistin tamman karsinan. Kävin sanomassa hoitsulleni heipat ja antamassa namipalan, sitten piti lähteä bussipysäkille ja kauppaan.
Ihanaa että Surun kanssa sujui vaikka se vähän energinen onkin... Näin ensimmäisen tarinan jälkeen oletkin nyt 1. tasolla. Tekstisi oli mielenkiintoista ja hauskaa luettavaa, ja odotan innolla seuraavaa tarinaa. Osasit hyödyntää hienosti muita tallilaisia, ja heitä (ja minua) saakin käyttää tarinoissa. Olet selvästikin lukenut huolella Surun luonteen ja näin ollen osasit hyödyntää sitä tarinassasi juuri oikealla tavalla. 20p
~Bea
|
|
Mirka
Tuttu juttu
There's always someone better than you.
Posts: 14
|
Post by Mirka on Nov 7, 2015 13:20:58 GMT
Tällainen jännä "yhteismerkintä" Tiamarin kanssa. Siniset kohdat on kirjoitettu Titan näkökulmasta Jes, tänään se viimein tapahtuisi. Pääsisin Mirkan kanssa tallille! Meidän asuinseudulla oli tosi vähän talleja ja harvoilla oli hoitajatoimintaa. Siispä olin tosi innoissani kun pääsin Mirkan kanssa hoitamaan yhtä Suru-nimistä tammaa. Nimi ei kuitenkaan juurikaan kuvaa tammaa, ainakaan Mirkan sanojen mukaan. Me ollaan ihan kohta lähdössä, Mirkalla vaan kestää vielä valmistautua. Odotellessani selaan nettiä tabletilla. Oon ihan just valmis, Titta alkaa käymään jo kärsimättömäksi. Harjaan hiuspehkoni pikapikaa selväksi ja menen eteiseen laittamaan tallikamppeet ylle. "Kestipä sulla kauan", Titta sanoo huokaisten. "Sori", mutisen. Kun meillä molemmilla on tallikamppeet yllä, lähdemme bussipysäkille. "Miksei sulla oo omaa autoa?" Titta kysyy. "En mie tarvi. Oon niin hyvien kulkuyhteyksien päässä", selitän. Titta nyökkää myöntävästi. Me kävellään pysäkille ja me nähdään jo kun bussi on tulossa pysäkille. Vihdoin bussi tulee ja me päästään lähtemään kohti Tunturipöllöä. Kyselen koko matkan Mirkalta kaikenlaista."Ooks sie ratsastanu Surulla?""En vielä. Mut tänään mä aion!" Mirka sanoo riemuissaan."Jes, saanhan mie kuvata? Mä tarvisin vähän kuvamateriaalia mun blogiin", kysyn."Tietenkin. Paitsi jos putoan, siitä et sit hiisku sanaakaan!" Mirka sanoo muka tosissaan, mutta tiedän, että se on vaan vitsi. Mirka selaa samalla kännykkäänsä ja mä katson ikkunasta maisemia. Metsää ja peltoa, ei maisemat oo paljon muuttunu lapista etelään tultaessa. Mä ootan että mä pääsen käymään alkeiskurssin Tunturipöllössä, ja mä luultavasti asun väliaikaisesti mun isosiskon luona. Se on jännittävää."Sä oot sitte vähän niin ku mun väliaikanen äiti.""Täh?""Jos mä muutan vähäks aikaa sun luo.""Ai niin joo..."Jatkuu...
|
|