Elin
Tuttu juttu
"Taivaallinen on se tuuli, joka puhaltaa ponin korvien välistä"
Posts: 6
|
Post by Elin on Nov 22, 2015 17:22:17 GMT
Moi! Mä oon Nasu, risteytysponiruuna, jota hoitaa joku Elin. Elin aloitti mun hoitamisen tänään, 22.11.2015. Oon vähän kujeileva ja viitsimätön poni, mutta maastossa musta lähtee kauheesti vauhtia! Mulla ei kai ennen oo ollut hoitajia, ja mut omistaa Tunturipöllön ylläpitäjä, Bea. Pidän tosipaljon herkuista, älkää välittäkö lapuista, joissa lukee jotain älämölöä, kuten "älä ruoki Nasua".
Jiihaa, luehan nyt eteenpäin!
|
|
Elin
Tuttu juttu
"Taivaallinen on se tuuli, joka puhaltaa ponin korvien välistä"
Posts: 6
|
Post by Elin on Nov 22, 2015 18:31:07 GMT
Valkoinen ja pirteä poni
Nasu juoksenteli sininen loimi päällään tarhassa. Vihelsin ponia kutsuvasti. Valkoisen lumikuorrutuksen saanut Nasu ei enää vaikuttanut mustalta ponilta! "Haha, luonnonväriä karvassa!" joku huusi takanani. Katsahdin taakseni valppaana. Joku käveli takaani kauraämpäri kädessä. Nasu kuuli kaurojen rahinan, ja juoksi höristen portille. Kaurojenkantaja avasi Nasun tarhan portin ja antoi kourallisen kauraa ponille. Kirpeä ilma oli ilmeisesti saanut ponit virkistymään, eikä Nasu pystynyt edes syömään tepastelematta malttamattomana. "Olet varmaan uusi hoitaja?" tällä kertaa tyhjän ämpärin kanssa kulkeva tyttö kysyi. "Mmm...", sanoin ja katsoin maahan. Tuntui oudolta nojailla umpivieraan tallin tarhan aitaan katsellen lähes tuntematonta ponia. Kun Nasu oli syönyt, pengoin tallikassistani riimunnarun ja varmuuden vuoksi myös porkkanan. Nasu lähti juoksemaan heti, kun näki pyydystysaikeeni. Vihelsin. Poni ei tullut. Vihelsin uudestaan, ja sitten Nasu laukkasi pukitellen tarhan portille. Otin innosta puhkuvan ponin riimusta kiinni siksi aikaa, että väkersin riimunnarua kiinni riimun renkaaseen. "Noh noh, Nasu, yritäs nyt olla paikoillaan että saan tän kiinni...", rauhoittelin innokkaasti hirnuvaa Nasua. "Noin!" huudahdin pienesti saatuani riimunnarun lukon Nasun riimuun kiinni. Taputin ex-mustaa ponia kaulalle, ja odotin, että Nasu rauhoittuisi. Hetken kuluttua Nasu alkoi kuopimaan lumista maata närkästyneenä - luultavasti ruokaa hakien. "Noin, sitten mennään", tokaisin ja lähdin taluttamaan Nasua talliin.
Availin Nasun sadeloimen maharemmejä. Kun sain loimen kokonaan Nasun päältä pois, aloin harjailla Nasua pitkin vedoin. Poni seisoi rauhallisesti käytävällä ketjujen varassa. Harjailin koko Nasun läpi. Poni ei onneksi ollut likainen, mutta märkä kylläkin! Lunta oli mennyt loimen sisään, mutta onneksi Nasulla oli pitkä talvikarva, jonka ansiosta poni ei näyttänyt palelevan. Heitin harjan Nasun harjapakkiin. Olin tarkoituksella tullut tallille sunnuntai-iltana, jolloin tallilla olisi hiljaista, enkä joutuisi tekemään turhaa tuttavuutta kenenkään muun kuin Nasun kanssa. Tallinomistajaakaan ei näkynyt missään. Otin Nasun harjapakista ponin kaviokoukun, ja nostin mustan ponin jalat ylös. Koputtelin tilsat Nasun harjapakista löytyneellä hevosenkengällä pois. Nasu katseli puuhiani ihmeissään. "Sullahan oli isot lumipaakut tassuissas", lässytin Nasulle. Tarjosin kaikkien kavioiden putsauksen jälkeen Nasulle porkkananpalasta, jota en hakuhetkellä ollutkaan tarvinut. "Haluat varmaan hoitohetken jälkeen ulos?" kysyin Nasulta. Nasu nyökytteli päätään kyllästyneenä seisomiseen. "Haluat siis", arvelin ja nyökyttelin Nasun pään tahdissa. Hain siis uudestaan riimunvarren sekä loimen ja talutin Nasun samaan tarhaan. Nasu alkoi heti villitellä, mutta tiesin, ettei jekkuhirmu kuitenkaan tulisi mun päälle, joten tarkistin rohkeasti Nasun vedet ja suolakiven. "Sulla ei ole vettä, haetaanpas...", mietin. Lähdin hölkäten talliin, jossa täytin pienemmän ämpärin täyteen, ja kippasin sen sisällöt Nasun vesiastiaan. Huuhdoin samaisessa astiassa myös ponin suolakiven. "Mulla onkin nyt kiire tekemään läksyjä, lupaan tulla huomenna pidemmälle visiitille, kultamuru!" vannoin Nasulle ja rapsuttelin sitä pidempään kuin ajattelinkaan.
Varmaan erittäin kulunut selitys, mutta läksyt kutsuu!
|
|