|
Post by Bea on Oct 6, 2015 16:37:35 GMT
Bean päiväkirjaBea on nuori 20-vuotias naisen alku, joka on Tunturipöllön omistaja. Hänet tunnistaa ruskeista kiharista hiuksista, sekä samansävyisistä silmistä. Hevoset ovat aina olleet suuri osa naisen elämää, ja tällä hetkellä Tunturipöllön lisäksi virtuaali-Suomessa pyörii Elvenskog. Ratsastettua on Bealla tullut jo suurinpiirtein 15-vuotta. Virtuaali-Ypäjällä Bea on opiskellut ratsuhevosenkouluttajaksi, sekä ohessa ratsastuksenopettajaksi. Kokemusta löytyy siis monelta tahoa. Bean perheeseen kuuluvat täysiruotsalaiset vanhemmat Axel Anderson ja Stina Berg. Bea ei ollut koskaan edes käynyt suomessa, ennen kuin isä meni uusiin naimisiin suomalaisnaisen kanssa, Bean ollessa 7-vuotta. Tästä seurasi muutto pienenpieneen suomalaiskylä Hallaveteen, josta löytyikin elinikäinen ystävä Nadja. Nadjaa saattaakin joskus näkyä Tunturipöllössäkin. Lisäksi Bealla on sisko nimeltään Lotta, ja Linukseksi ristitty veli. Hevoset kulkevat kyllä suvussa, mutta Bea on sisaruksista ainoa jolle tämä "geeni" on periytynyt. Luonteeltaan Bea on tempperamentikas, päättäväinen mutta ystävällinen nuori nainen. Toisin sanoen kun Bea on hyvällä tuulella kaikki on hyvin, ja kun Bea on pahalla päällä kaikki on aivan ***. Kaikkein eniten Bea raivostuu siitä jos hänelle valehdellaan. Hevosten hyvinvointikin on hyvin tärkeä asia. Tallissa Bea ei huomaa jos jokin asia on vähän sinnepäin tai väärällä paikalla, mutta ei kannatakkaan kuvitella ettei brunette huomaisi mitään isompia sotkuja... Lisää tulossa...
|
|
|
Post by Bea on Oct 11, 2015 7:07:20 GMT
Estetreeniä-I
Avasin taloni oven pakkasen kiristellessä poskiani. Yö- ja aamupakkaset olivat olleet ilmassa jo viimeisen viikon, ja aamuisin tallille mennessäni sen kyllä huomasin. Minulla ei vielä ollut aamutallivuoroja, mutta aamuvirkkuna heräsin silti aina puoli kuuden aikaan. En tiennyt oliko se niinkään hyvä asia, mutta ainakin iltaisin uni tuli nopeasti. Aamujen käytyä pimeiksi, herääminen oli kuitenkin alkanut käymään inhottavammaksi. Nytkin olin väsynyt ja 30 metriä tallin oville tuntui liian pitkältä matkalta.
Astuttuani sisälle talliin valot olivat päällä, ja Aamu oli ilmeisesti tullut jo tallille. Häntä ei kuitenkaan näkynyt missään. Pian huomasin kuitenkin että valot olivat päällä myös hoitajien huoneessa. Kiihdytin askeliani sinne, ja löysin Aamun riisumasta kellertävää kevyttoppatakkia naulakkoon.
”Moi, sä oletkin täällä jo”, moikkasin Aamua. Aamu käännähti nopeasti minuun päin ja vastasi:
”Juu, ajattelin tulla katselemaan paikkoja vähän aikaisemmin”, Aamu vastasi pirteänä. Nyökkäsin hymyillen ja sanoin että voisin esitellä vähän paikkoja. Aamu vaikutti helpottuneelta, ja lähdimme ruokkimaan yhdessä hevosia.
Hevoset odottivat jo kärsimättöminä ruokailuaan, ja Beebee potkikin jo seinää ärsyyntyneenä. Aamu ruokki hevoset varmoin ottein ja teki kaiken juuri niin kuin pitikin. Kun aamutalli oli hoidettu, sanoin että voisin nyt esitellä tallialuetta. Aamu sanoi sen sopivan, ja aloitimme kierroksen tallista.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kun astut sisään tallin ovista, vasemmalla puolella on tyhjä karsina, ja oikealla Kassun karsina. Rapsuteltuasi tätä suloista poniherraa, voit varmastikin jatkaa eteenpäin. Vasemmalla puolella asustavat Klaara, Suru, Maylea, Sera, Nasu ja Nuotti. Oikealla taas eleskelevät Kassu, Santtu, Edi, BB ja Mortti, eli tallimme oripojat. Jokaisen hevosen karsinan ovessa lukee ratsastus- ja hoito-ohjeet. Myös ruokintaohjeet löytyvät karsinoiden ovista.
Käännyttyäsi vasemmalle Nasun karsinan kohdalla, löydät pesukarsinan. Pesarin käyttö on sallittua kaikille, mutta pesukarsina on ensisijaisesti niille hevosille jotka tarvitsevat sitä eniten. Pesukarsinasta löytyy vesisuihku, kiinnitysnarut ja kaikki muu, mitä yleensä pesupaikalla onkaan.
Vielä vähän eteenpäin jatkettaessa, viereen osuu satulahuone. Kun astut siitä sisään, huomaat heti ensimmäisenä vastakkaisella seinällä olevan satula telineen. Jokaisen satulan pidikkeen kohdalla lukee hevosen nimi, jolle satula kuuluu. Satulat on aseteltu järkevästi niin että mitä suurempi hevonen, sitä korkeammalla satula on. Vasemmalta seinustalta löytyvät suitset, kiinnitettyinä koukkuihin samassa järjetyksessä kuin satulatkin. Samalta seinustalta löytyvät myös harjapakit, hyllyköissä. Jokaisen harjapakissa lukee nimi, ja lisäksi jokaisella on oma nimikko väri, jonka mukaan määräytyvät harjat, satulahuovat, loimet, suojat yms.
Nuotti: vaaleanvihreä
Nasu: valkoinen
Sera: violetti
Maylea: tummansininen
Suru: turkoosi/mintun vihreä
Klaara: oranssi
Santtu: harmaa
Edi: vaaleanpunainen
BB: vaaleansininen
Mortti: punainen
Kassu: tummanvihreä
Tyr: keltainen
Hattivatti: vaalean lila
Brid: musta
Oikealla seinustalla on ilmoitustaulu, jossa ovat ilmoitukset vapaista hoitaja- ja työpaikoista, työntekijöiden työvuoroista, hevosia koskevista ilmoituksista ja muusta vastaavasta. Lisäksi toisella puolella on jokaisen hevosen omat kaapit, joissa ovat loimet, satulahuovat, varariimut ja narut yms.
Kun astut ulos satulahuoneesta, ja kävelet hoitajahuoneeseen, heti ensimmäisenä vastaan tulee naulakko, johon voit riisua takkisi ja muut varusteesi. Hoitajahuone on kotoisa pieni soppi, jonka yhdessä kulmassa on hieman huonokuntoinen televisio ja pieni sohva. Yhdellä seinustalla on puisia kaappeja. Kun katsot toiselle seinustalle ja huomaat siinä olevan pienen työsaarekkeen jossa seisoo kahvinkeitin. Saarekkeen oikealla puolella on pieni jääkaappi, ja saarekkeen edessä ruokapöytä tuoleineen. Keskellä pöytää huomaat vaaleanpunaisen kahvikupin. Et kuitenkaan kerkeä keskittymään kuppiin, kun yhdestä nurkasta alkaa kuulua musiikkia, ja huomaat radion.
Loput karsinat ovat tyhjiä ja lähdetkin suoraa päätä ulos. Kun astut ulko-ovelta ulos, huomaat Bean vaaleansinisen suuren kauniin talon. Olet kuullut aiemmin että sen toisessa päädyssä sijaitsevat leiriläisten tilat. Talossa ovat isot ikkunat, kaunis tumma puuovi ja tykkäät talosta muutenkin. Lähdet kävelemään kohti turkoosia, suurta maneesirakennusta. Matkaa tallilta maneesille on noin 50 metriä. Huomaat että maneesissa ovat kahdet päätyovet, ja toisessa päädyssä lukee: ”Tunturipöllön maneesi”. Toisista päätyovista astuessa pääsee katsomoon. Istahdettuasi hetkeksi maneesin katsomoon, huomaat että toisella puolella maneesia ovat estevarasto ja kuuluttamo.
Kun jatkat matkaasi kentän luo, huomaat myös että pihaton voi sulkea niin, ettei sieltä pääse tarhaan. Nyt kuitenkin ovi on auki, ja näet Bridin, Hattivatin ja Shelbyn syömässä tyytyväisenä aamuheiniä. Kentällä Mirka lanaa kenttää, ja heilauttaa kättään sinulle. Päätät lähteä takaisin sisälle talliin, siivoilemaan karsinoita.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Esiteltyäni Aamulle tallia, ja tallialuetta, päätin mennä moikkaamaan Mirkaa. Kävelin reippaasti pillifarkkuineni, ja toppaliiveineni Mirkan luo.
”Moi! Mitä sä tänään ajattelit nyt tehdä?”, kysyin reippaasti Mirkalta.
”No sitten tän kentän lanattuani, mä ajattelin mennä Surun kanssa tänään estetreeniä”, Mirka vastasi ähkien.
”Mitä korkeutta ajattelit hypätä?”, jatkoin kysymyslinjalla.
”Varmaan 40 senttiä, ois ihan hyvä”, Mirka sanoi.
”Selvä, mä ja Kassu voitas tulla mukaan jos ok?” sanoin.
”Käy hyvin!” Mirka hihkaisi.
”Asia selvä, jos sä kokoot radan ja tuut sitten laittaan Surun, jos mä käyn vaihtamassa ratsihousut, ja meen laittamaan Kasperiaa valmiiks”, varmistelin vielä. Mirka nyökkäsi hyväksyvästi ja minä lähdin reippain askelin kohti taloani.
Väänsin avainta lukossa ja astuin sisälle, vetäen oven perässäni kiinni. Potkaisin jodhpurit jalastani, ja hölkkäsin yläkertaan. Vaihdoin päälleni turkoosit ratsastushousut, ja kietaisin hiukseni poninhännälle. Nappasin mukaan mustan kypäräni, hanskat ja juoksin portaat alakertaan. Vetäisin jodhpurit takaisin jalkaan ja menin suoraan sisälle talliin. Mirka oli ilmeisesti saanut radan valmiiksi, nimittäin hän oli parhaillaan taluttamassa hössöttävää Surua kohti pesaria. Minä naurahdin katsellessani, kun hevonen yritti saada Mirkan samaan aikaan leikkimään hippaa, antamaan makupaloja, sekä menemään takaisin karsinaan. Mirka kuitenkin vain hymyili ja talutti Surun varmoin ottein pesukarsinaan. Heräsin ajatuksistani, ja kävin hakemassa satulahuoneesta Kassun tummanvihreän harjapakin. Kassu seisoi kiltisti karsinassaan, ja ilahtui selvästi tulostani. Se hörähti ja pärskähti iloisesti ja alkoi heti karsinaan astuessani hinkata itseään turkoosia toppaliiviäni vasten. Rapsuttelin poniherraa korvien välistä hetken ennen kuin nostin harjapakista piikkisuan esiin.
Harjattuani Kassun kunnolla, suljin karsinan oven ja lähdin hakemaan varusteita. Mennessä pesukarsinan ohi, huomasin Mirkan tappelevan hössöttävän Surun kanssa kuolainten takia. Naurahdin ja näytin peukkua punatukalle, samalla kun astuin sisälle satulahuoneeseen. Hain näppärästi alhaalla olevan satulan, ja kyynärtaipeen kohdalle otin suitset mukaan. Kävelin takaisin karsinan ovelle ja laskin satulan karsinan ovesta saatavaan satulatelineeseen. Ripustin suitset koukkuun, ja nostin satulan uudelleen käsieni varaan. Avasin vaivoin karsinan oven, ja astuin sisälle. Kassu oli seisonut koko ajan kiltisti paikoillaan vaikka oli ollutkin kiinni vain yhdestä narusta. Laskin satulan herran selkään, ja asettelin oikealle paikalleen.
Minä ja Mirka saimme varustettua hevosemme suurin piirtein samoihin aikoihin. Suru lähti ennen minua ja Kassua, meidän odotellessa karsinan ovella. Suru yritti jo taluttaessa ryöstää raviin, ja Mirka sai pidätellä sitä täysin voimin. Kun Suru ja Mirka olivat vähän matkan päästä meistä, lähdin taluttamaan Kassua Surun perässä kentälle. Vaikka olikin jo kylmät kelit, se ei häirinnyt kentällä ratsastamista. Kun pääsimme kentälle, tajusin että Surun selkään olisi todella hankala nousta sen energisyyden takia.
Huomasin kentän laidalla istuvan vaaleatukkaisen tytön, jota en ollut nähnyt ennen. Tyttö vaikutti ehkä 12-vuotiaalta.
”Hei, sä siellä. Tuutko pitää tätä ponia kun autan Mirkan Surun selkään!” huusin tytölle joka katsoi aluksi ympärilleen, ja pujottautui sitten aidan ali, ja hölkkäsi Kassun luo. Ojensin tytölle Kassun ohjat, ja riensin itse pitämään Surua, ja roikkumaan samalla toiseen jalustimeen. Heti selkään päästyään Mirkalla olikin suuri työ pitää hevonen aisoissa. Menin takaisin Kassun luo, ja kiitin tyttöä. Nousin vaivattomasti selkään samalla kun tyttö meni takaisin kentän laidalle.
Estetreeni alkoi normaalisti alkukäynneillä. Kassu oli tavalliseen tapaansa reippaalla tuulella. Se askelsi pieniä, nopeita ja jännittyneitä askeleita. Yritin saada sen pidentämään askeliaan, mutta eihän yli innokas Shetlanninponi sellaista kuuntele. Alkuravit sujuivatkin vähän paremmin. Suru tosin yritti ryöstää vähänväliä laukkaan, mutta Mirka piti sen kurissa.
Ennen kuin aloimme hypätä Mirka pyysi minua tulemaan kentän keskelle, koska hän halusi purkaa Surun turhan energian pois. Kävelimme kentän keskellä ympyrää, kun Suru nosti laukan. Siinä sitten mentiinkin lähes kiitolaukkaa 10 kertaa ympäri kenttää. Minä vain nauroin Mirkan kauhistuneelle ilmeelle, ja kun Suru viimein puhisten siirtyi käyntiin, Mirka oli varmastikin saanut aivan uudenlaisen kokemuksen. Esteillä Suru meni todella hyvin, ja hyppäsi kaikki esteet hienosti. Kassu meni myös loistavasti, mutta se olikin odotettavissa. Kivat estetreenit.
|
|